Nera pääsi nauttimaan vapaudesta pitkästä aikaa Perniössä.
Onni oli silminnähtävissä koiran kasvoilta.
Seikkailimme metsissä.
Ja pelloilla.
Virtaava joki houkutteli Neraa kahlaamaan rantaviivaan.
Mutta uimaan ei neiti onneksi vielä päätynyt.
Joenranta oli täynnä tuoksuja ja lenkit menivätkin pitkälti nuuskutellen ja hajujen perässä juosten.
ja Nera paineli hajujen perään, kuuntelematta huutojani.
Muutaman minuutin haahuilun jälkeen neiti tuli kuitenkin takaisin. Viikonloppumme maalla kuitenkin vahvisti käsitystäni siitä ettei Neran vapaana pitäminen pääkaupunkiseudulla ole todellakaan enää kannattavaa. Onneksi energian purkaminen onnistuu myös ilman karkaamisriskiä.
Harrastamme Neran kanssa Canicrossia eli koirajuoksua jossa tarkoituksena on edetä mahdollisimman nopeasti. Teemme useemmiten lyhyitä vetotreenejä, mutta josksu myös pidempiä pyrähdyksiä.
Käymme muutaman kerran viikossa myös pyöräilemässä.
Eilen auringon laskiessa taittui reilu 8km.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti